Elämä on mallillaan. Pentulasta kuuluu tyytyväinen tuhina ja äitikoirakin voi hyvin. Täytyy kyllä ihmetellä, jos mamman hermot ja vatsa ovat rautaa, niin mikähän muu on tehty teräksestä? Kunto? Oonasta ei huomaa kantoaikaa ja synnytystä muuten kuin että tisseissä on maitoa. Ilmeisesti mamma pysyi loppuun saakka niin hyvässä fyysisessä kunnossa, että palautuminen on todellakin nopeaa. Oona malttaa jo hetken olla poissa pentujen luota. Käy rasutettavana olohuoneessa, juoksee vilkaisemaan pentuja, palaa rapsutettavaksi ja juoksee taas pentujen luo. Koita siinä vakuutella ettei niille mitään ehdi 10 sekunnissa tapahtua. Pennut kasvavat kovasti, kaikkien painot oli eilenillalla jo 600g paremmalla puolella.